Muistolauseita voitte käyttää surulaitteiden korteissa ja nauhoissa, kuolinilmoituksissa sekä surunvalitteluissa.
Aamuna kauniin kesäisen
hiljeni sydän kultainen.
Vei Herra kotiin väsyneen,
otti syliin sairaan ja uupuneen,
hänet Taivaan rauhaan kantoi.
Aamun tullen sydän sammui.
Loppui vaivat maalliset.
Kauniit muistot meille jäivät.
Suru suuri sanaton.
Aika kuluu, suru muuttaa muotoaan.
Kyyneleet puhdistavat, muistot säilyvät.
Ajan parhaan Hyvä Paimen ties, Pääsi lepoon väsynyt matkamies.
Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin… Kari Rydman
Ei auttanut apu ihmisten
ei rakkaus,
rukous läheisten.
Olit toivossa päästä viel’ kotihin kerran,
mutt’ matkasi johti luo taivahan Herran.
Ei hyvästijättö ole tää, et pois ole mennyt,
vaikka emme sua nää. Olet tuskamme, onnemme jakanut ain’, siksi sanomme kuten ennenkin vain: ”Hyvää matkaa!”
Ei kuolema ole arvoitus,
joka kerran ratkeaa. Se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyään nukahtaa.
Emme unohda muistoa kaunista, hyvää,
viime leposi olkoon rauhaisaa syvää.
Elon päivä iltaan kallistuu,
sato kypsä maahan painautuu,
taipuu täysinäinen tähkäpää,
työ ja muistot aina jälkeen jää.
Elämäsi oli työtä, sydämesi oli hyvyyttä.
Olkoon leposi rauhaisaa.
Elämää eivät ole päivät,
jotka ovat menneet,
vaan hetket,
jotka muistetaan.
Ei kuolema ole arvoitus,
joka kerran ratkeaa.
Se on ihmisen ihana oikeus
taipaleensa tehtyään nukahtaa.
Ei käynyt niin kuin luulin,
elon polkumme erkani jo,
eron kellojen soivan kuulin,
meni pilveen aurinko.
Ei syki enää sydän lämpöinen
on poissa rakas, läheinen.
Kuvasi kultaisen suljemme
kätköihin sydämen.
Ei ollut lapsemme tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu ja
siksi muuttikin taivaisiin.
Ei tunne tietänsä ihminen,
elo on kuin haihtuva hetkinen.
Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Heittäkää hiljaa arkulle multaa,
siellä on mummu, siellä on kultaa.
Helppo on maata päivätyön tehneen, rauha on palkka raatajan parhain.
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.